Miten pihkaa valutetaan ja kerätään? Näistä syistä Väkipuu on pihkassa
Kuten viime blogikirjoituksessa mainitsinkin, tulevan kevään ja kesän suunnitelmiin kuuluu monella tapaa pihka. Ensi viikolla 27.4. Väkipuu pitää metsänomistajille ja kerääjille suunnatun koulutuksen pihkan talteenotosta, ja 3.5. on vuorossa pihkaan liittyvä koulutus jatkojalostajille suunnatulla twistillä – näistä löydät lisätietoja mm. täältä (molempiin koulutuksiin on nyt ilmoittautuminen meneillään!). Lisäksi käynnissä on passiivipihkaan liittyvän keruuringin pilotointi, talteenottoketjun laatuvaatimusten perkaaminen ja tulevan keruukauden suunnittelu – mielessä on näiden lisäksi monta muutakin (aiheeseen liittyvää) asiaa kuten essut, patentit ja muovi! (Lue eteenpäin, niin tiedät miksi.)
Tällä hetkellä pihka on siis paljon esillä Väkipuun palveluissa. Miksi sitten juuri pihka? Erikoisluonnontuotteet ovat yksi osa metsien monikäyttöä, ja niihin liittyen mielenkiintoni heräsi ensi alkuun kuusenkerkän ja koivunlehden osalta – tässä vaiheessa Väkipuun oli vielä tarkoitus keskittyä monikäytön huomioiviin metsuritöihin, ja visioni luonnontuotteisiin liittyen oli tarjota metsuritöiden yhteydessä sekä tietoa että mahdollisesti keruupalvelua. Tuolloin olin vielä (onnellisenkin) tietämätön raaka-aineketjujen kehittämisen haasteista: ostajien ja myyjien kohtaamattomuudesta, kerkän erittäin tarkasta kylmäketjusta, tuotteiden jatkojalostustarpeesta, verotuksen kommervenkeistä (kotipakastaminen poistaa myynnin verottomuuden) ja hankaluudesta saada toiminta kaikille osapuolille kannattavaksi. Ensisijaisesti näinkin pihkassa potentiaalia, ja ennen kaikkea yhdestä syystä: pihka ei pilaannu.
Kun ensikertaa törmäsin esimerkkiin pihkan valutuksesta, olin melkoisen hämmästynyt. En ollut missään aikaisemmin törmännyt aiheeseen, vaikka perinteinen pihkan keruu olikin tuttua – olin yrittänyt joskus pihkavoiteen tekemistäkin, mutta käyttökelpoista lopputulosta en saanut, vaikka kuinka keitin lasipurkissa öljyä ja valtavan kovaa pihkakimpaletta. (Tästä ovat taidot hiukan kehittyneet enkä enää ihmettele, kun pihka ei muuttunutkaan kultaiseksi hunajaksi.) Valutuksesta innostuneena suuntasin Kajaaniin metsäkeskuksen järjestämään tilaisuuteen, jossa esiteltiin valutuksen tekniikkaa – silloin pitkän matkan köröttely rantapallo nahan alla oli hieman raskasta, mutta tilaisuus oli ehdottomasti vaivan väärti.
Koulutuksesta saaduin eväin aloin tosissani paneutua aiheeseen, sillä uskoin sen oikeasti kiinnostavan metsänomistajia – olinhan siitä itsekin yksi esimerkki. Tiedon löytäminen palveluiden pohjan rakentamiseksi ei ole ollut kuitenkaan ihan yhtä helppoa kuin Harry Pottereiden lainaaminen kirjastosta. Tieto oli siellä täällä hajallaan, eri jutuissa käytetyt käsitteet menivät iloisesti ristiin, tutkimustuloksia sai kaivella kivien alta – ja tässä onkin ehdottomasti ehkä tärkein syy, miksi metsänomistajan, kerääjän tai jalostajan kannattaa osallistua koulutukseen ja nauttia järkevässä muodossa esitellystä tiedosta sen sijaan, että käyttää itse tuntitolkulla aikaa tiedon metsästämiseen (ja tuntitolkulla tarkoittaa tässä kymmeniä, ei muutamia tunteja).
Toisinaan mietin, miten moneen asiaan jäisi perehtymättä, jos en olisi yrittäjä ja tekisi tätä mitä nyt teen – eli esimerkiksi kehittäisi pihkaan liittyviä palveluita. Yhtenä hetkenä huomaat googlettavasi patentin suojapiiriä ja yrittäväsi päästä perille patenttien vaatimuksista (kyllä, pihkaan liittyen on haettu ja saatu patentteja), toisinaan (täysin käsityötaidottomana) kaivat ompelukonetta esiin kokeillaksesi perinteisen keruuesiliinan valmistusta, ja tässä välissä tulet miettineeksi mikromuoviongelmaa luonnontuotteiden raaka-aineketjuissa. Pähkinöitä on pihkaan liittyen riittänyt muitakin, esimerkiksi valutukseen liittyvä välineistö – valitettavasti missään rautakaupassa ei osata auttaa, jos menet paikan päälle kysymään pihkanvalutustyökalua. (Rohkeimmat voi toki kokeilla ja katsoa, miten pöllämystyneeltä kauppias näyttää.)
Toinen vahva syy lähteä kehittämään pihkapalveluita kokonaisuutena oli yksi Väkipuun arvoista, käytännöllisyys. Alkuun ajattelin tarjota vain pihkan talteenottoon liittyvää koulutusta, mutta taas eteen tuli yksi käytäntöön liittyvä ongelma – mistä metsänomistaja löytää pihkalle ostajan? Tuntui typerältä järjestää koulutusta ja kannustaa metsänomistajia pihkan talteenottoon ja sitten todeta, että ostajan löytämisen saattekin sitten hoitaa ihan itse – mihin menee jälleen lisää tunteja ja työtä. Missä kohtaa se palvelun käytännöllisyys toteutuikaan?
Lisäksi jatkojalostajan kanssa tulisi aina sopia tuotannosta kirjallisesti huomioiden tuotannon laatuvaatimukset ja eri pihkalaatujen erot. Jatkojalostajalle taas on työlästä sopia ja setviä aina kaikki asiat yhden myyjän kanssa kerrallaan, varsinkin, kun myytävät erät voivat olla myös pieniä. Näihin pohdintoihin liittyen oivalsin, että myös jatkojalostajilla on tiedontarvetta liittyen pihkan eri talteenottomenetelmiin, vaikuteaineisin sekä käsittelyyn. Kaikki tämä johti siihen, että Väkipuun arvojen mukaisesti halusin kehittää pihkan ympärille mahdollisimman yhtenäisen ja toimivan palveluketjun.
Tässä sitä nyt ollaan, keväällä 2023, syvällä pihkassa. Palveluiden kehittäminen vie aikansa, mutta pihkan lisäksi myös muut luonnontuotteet ovat tulossa vahvasti osaksi Väkipuun toimintaa, vaikka tällä hetkellä iso osa näkyvyydestä meneekin pihkalle – ihanalle, tahmaiselle, tehokkaalle, kotimaiselle raaka-aineelle! Toivon, että pihkaan liittyvä potentiaali tavoittaa Sinutkin – osallistu siis rohkeasti mukaan koulutuksiimme, tsekkaa Väkipuun YouTubesta viime kesän valutusvideoita, tee itse pihkasalvaa ja nauti metsästä pihkankeruuretkellä!
Pst! Muistetaan, että pihkaa ei saa kerätä tai valuttaa ilman metsänomistajan lupaa.
Terkuin
Johanna