Metsien monikäyttö pohjaa ekosysteemipalveluihin
Siis täh, mitkä ekosysteemipalvelut? Monikäyttö on terminä tuttu monelle, mutta ekosysteemipalveluista puhutaan yleensä harvemmin – pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin sama asia. Tällä sivulla kerromme eri ekosysteemipalveluista ja metsien monikäytön muodoista tarkemmin.
Kaikki alkaa luonnon monimuotoisuudesta. Puhutaanpa mistä metsien käyttötavasta hyvänsä, kaiken käytön mahdollistaa lopulta ekosysteemin monimuotoisuus eli biodiversiteetti. Monimuotoisuus on kuin pyramidin pohja, jonka päälle ekosysteemin toiminta rakentuu. Kun ekosysteemi toimii hyvin, se tuottaa samalla erilaisia ”hyödykkeitä” – esimerkiksi puhdasta vettä, puuta, riistaa ja marjoja.
Talousmetsien luonnonhoidolla vaikutetaan nimenomaan tähän ekosysteemin perustana toimivaan monimuotoisuuteen. Suurin vaikutin suomalaisten metsien luonnonhoitotoimenpiteisiin tulee PEFC-sertifioinnin sekä vapaaehtoisten toimien kautta. Monimuotoisuuteen voi metsänkäsittelyn yhteydessä vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi riistatiheiköillä, suojakaistoilla, säästöpuilla, monilajisella puustolla sekä vaihtelevilla harvennus- ja metsänkäyttömenetelmillä. Suuri rooli biodiversiteetin säilyttämisessä ja parantamisessa on eriasteisen lahopuuston lisääntymisellä.
Hyödykkeistä puhuttaessa päästäänkin ekosysteemipalveluiden määritelmään. Ekosysteemipalvelut ovat ihmiskeskeinen näkökulma, jolla tarkoitetaan ekosysteemin normaalista toiminnasta ihmiselle koituvia hyötyjä. Edellisessä kappaleessa tulikin jo mainittua perinteiset metsästä saatavat hyödykkeet kuten puu, riista ja marjat, jotka on helppo mieltää metsäekosysteemin tuottamiksi hyödyiksi. Eri ekosysteemipalveluita on kuitenkin lukuisia lisää, ja niitä katsomme seuraavaksi tarkemmin.
Metsäkeskustelussa yksi ekosysteemipalvelu on ollut merkittävässä roolissa jo jonkin aikaa – osaatko sanoa mikä? Hiilensidonta on hyvä esimerkki säätelypalveluista, joita metsäekosysteemi tuottaa. Tähän luokkaan kuuluvat myös esimerkiksi metsän kyky suodattaa vettä, ehkäistä eroosiota, vaimentaa melua ja sitoa ilman epäpuhtauksia – varsinkin taajamametsien hoidossa ja suunnittelussa viimeiset esimerkit ovat tärkeitä. Säätelypalveluista suurin osa on erilaisia aineettomia hyödykkeitä.
Milloin olet viimeksi rentoutunut metsäympäristössä kävellen, retkeillen tai vaikka urheillen? Metsien tarjoama virkistys ja maisema ovat esimerkki ekosysteemin kulttuuripalveluista, joiden hyödyntämiseen muun muassa luontomatkailu pohjaa. Kulttuuripalveluista iso osa on sellaisia, joista kuka tahansa voi Suomessa nauttia jokamiehenoikeuksin.
Alun esimerkit puusta ja marjoista kuuluvat tuotantopalveluiden luokkaan, johon sisältyvät lisäksi muun muassa riista ja metsäenergia. Tällä hetkellä taloudellisesti merkittävin ekosysteemipalvelu niin metsänomistajan kuin yhteiskunnankin kannalta onkin puuntuotanto.
Tämän pohjustuksen jälkeen pääsemme metsien monikäyttöön – yhteys saattaa olla jo aika selkeä. Kaikki metsien käyttö perustuu metsäekosysteemin toimintaan ja tämän toiminnan seurauksena syntyviin ilmiöihin, vuorovaikutuksiin ja tuotteisiin – ekosysteemipalveluihin. Osa näistä ekosysteemipalveluista on tuotteistettu, osa kaupallistettu, osan hyödyntäminen on sidoksissa maanomistamiseen ja toisia voi taas Suomessa hyödyntää kuka tahansa vapaasti jokamiehenoikeuksien turvin. Monikäytöllä tarkoitetaankin metsän eri ekosysteemipalveluiden monipuolista hyödyntämistä, joka nykyisin mahdollistaa metsänomistajille myös uudenlaisia tulonlähteitä puuntuotannon lisäksi.
Kuten äsken tuli todettua, eri ekosysteemipalveluita on monia – mitkä sitten ovat ne oleellisimmat monikäytön muodot? Vastaus riippuu näkökulmasta, joten sukelletaan seuraavaksi asiaan syvemmälle eri ryhmien kautta.
Metsänomistamisen kannalta olennaisiksi monikäytön muodoiksi voidaan ajatella ne ekosysteemipalvelut, joiden hyödyntäminen on lainsäädännön nojalla sidoksissa maanomistajuuteen, ja joita on jollain tapaa jo tuotteistettu tai kaupallistettu. Tuttuja ja turvallisia esimerkkejä näistä ovat muun muassa puu ja riista – puuntuotanto on kaupallisesti kannattavin metsän käytön muoto, ja moni metsänomistaja on tottunut vuokraamaan tilansa metsästysoikeuden. Uudempia näkökulmia aiheeseen tarjoavat taas vaikkapa hiilensidonta tai maanvuokraus tuulivoimayhtiöille – kuka olisi nähnyt näissä potentiaalisia tulonlähteitä muutama vuosikymmen sitten?
Metsänomistamiseen sidoksissa oleva monikäyttö ei kuitenkaan rajoitu yllä oleviin esimerkkeihin. Metsänomistaja voi hyötyä taloudellisesti esimerkiksi metsäalan suojelusta, maisemakaupasta, luontopalveluista, metsästysmatkailusta ja erikoisluonnontuotteiden tuottamisesta. Metsänomistaja voi myös vapaasti kehittää ja tuotteistaa täysin uudenlaisia, innovatiivisia tuotteita ja palveluita metsäänsä liittyen.
Tiesitkö? Erikoisluonnontuotteita voi hyödyntää vain metsänomistaja. Näitä ovat esimerkiksi mahla, passiivinen ja aktiivinen pihka, kuusenkerkkä, koivunlehti, pakuri, kuntta, leikkohavut, puuvartisten kasvien osat kuten mustikanlehti ja suopursun verso sekä juurineen kerättävät kasvit kuten kihokki.
Jokamiehenoikeudet taas antavat meille jokaiselle laajat mahdollisuudet hyödyntää metsiä, osin myös kaupallisessa mielessä. Luonnossa liikkuminen, marjastus, sienestys ja rauhoittamattomien, ruohovartisten kasvien poimiminen on sallittua häiriötä aiheuttamatta. Tällaisiin oikeuksiin liittyy kuitenkin myös hienovaraisia vivahteita – esimerkiksi niittäen suoritettava kasvien talteenotto on jo luvanvaraista toimintaa, eikä pakuria saa kerätä puusta muiden kääpien tavoin.
Yksityishenkilöiden lisäksi myös yritystoiminnassa voidaan tietyissä tapauksissa hyödyntää jokamiehenoikeuksia, joihin nojauduttaessa ei lähtökohtaisesti arvioida toiminnan motiivia. Metsämarjojen talteenoton lisäksi esimerkiksi luonnossa liikkuminen vähäistä suurempaa häiriötä aiheuttamatta on sallittua myös kaupallisessa toiminnassa – usein luvanvaraisuus tulee kuitenkin nopeasti eteen, jos puhutaan samalla alueella toistuvasti vierailevista ryhmistä, moottoriajoneuvojen käytöstä, maaston kulumisesta, leiriytymisestä ja tulipaikoista. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan metsänomistajan ja kaupallisen toimijan välistä sopimista, johon on haettu jo käytännössäkin erilaisia ratkaisuja ja malleja.
On syytä muistaa, että jokaisella ekosysteemipalvelulla ja monikäytön muodolla on myös itseisarvonsa. Kaikki ekosysteemin toiminnan osaset ovat korvaamattomia, on niille asetettavissa rahallinen mitta tai ei.
Tiesitkö? Monikäytöstä kiinnostuneelle metsänomistajalle ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista lähteä monipuolistamaan talousmetsänsä käyttöä ja omistusta. Muuhun kuin puuntuotantoon pohjautuvien ekosysteemipalveluiden kaupallinen polku ja palvelut ovat vasta kehittymässä, näihin liittyvä sääntely hakee muotoaan, tietoa on vaikeasti saatavilla ja kohtaamispaikat metsäalan rajapinnan toimijoiden kanssa uupuvat. Metsänomistaja, onneksi et kuitenkaan ole yksin! Näitä ongelmia olemme lähteneet ratkomaan palveluissamme.